Edesmennyt Markka, tarkan markan Martta

Markan jäähyväisten aika, -tämä viimeinen markka.
Sammui markan aikaansaama taika, vaikka olen
ollut tarkka.
Loppui öljy ja kynttilä lämmittää, katson -viimeistä
markkaani.
Ympärilläni följy ja tupa kylmillään, jo kohta on mennyt
"rakkaani".
Niitä kerätä aioin, ei viihtynyt markka luonani.
Muutaman kasaan sainkin vaivoin.
Euroko?
-Nyt onnen tuojani?
Huokaisen, -laitan viimeisen markkani pois.
Tästä lähtien, -(ehkä) euroja vain.
Kenpä markkani arvon takaisin tuoda vois, euron kun markkani
tilalle sain.
Onhan hinta jopa kuusinkertainen, jospa kuitenkin -markkani
euroksi vaihtaisin.
Mikä olisikaan -euron vertainen, kunpa -yksinäisellä
markallani euron saisin.
Mutta!
en saakkaan -kuin senttejä vain,
minulla -tämä viimeinen markka.
Turhaan euroa hain -ja kun niin olin tarkka.

 Ikävä pistää kirjoittamaan -elämäni kurjaa kieltä.
Kurjuus vain kestää -minä en.
Onko tässä elämässä mitään mieltä?

Ei kuulu aamulinnun laulu -olen hiljaa -kuuntelen.
Kuuluu autojen pauhu.
Yössä jossain -asfaltin valitus kaukainen.
Yökö hiljainen -ei vaan minä.

 Taas kevään nähdä saan -elämän ihmeineen.
Niin kesä tuli pian -lehdet puihin kasvoivat salaa.
Ajatukseni taas lapsuuteni aikaan palaa.
Asun menneen aikani varjoissa, tässä muistojen
kivettämässä talossa, -kunnes kivetyn itsekkin.
Taas kukkii pihlajapuu ja kauniisti sireenien oksat nuo kaareutuu.
Kesätuuli hyväilee kukkien loistoa -lammen väreilevä pinta
-kertoo sen toistoa, niin värähtää mullakin rinta
-kun muistan mikä on ollut muistojen hinta.
Muistan kesät jo menneet, tummien pilvien nousut, myrskyjen enteen.
Kukkaloiston hakkasi ukkoskuuro -erhe olikin tuo onneni luulo.
Mitä onnesi pelkillä muistoilla teet -silloin lammen pinnan särki kyyneleet.
Ei kukkien kuvajainen enää näy -ei enää rantaan onneni käy. 		Tuuli nyt hengittää vaahteroissa.Vihreät elämän puut kurkottavat taivaita,
-kohti valkoisia laivoja -niiden purjeita.
Kirjoitan ylös ajatuksiani, -sanojani, -jotta ymmärtäisin että olen.Olen menettänyt niin paljon, olen saanut elämältä kaiken.
Olen saanut syvän surun, olen saanut surun jota en voi menettää. 		Runo on köyhänkin lohtu, niitä synnyttää runojen kohtu.Sanan voima on mahtava, niin kauniisti sanoja
ilmaista voi, mutta kuka ne heti halpamyyntiin toi.
Kauniita sanoja lausuisin, jos sanojen kauneuden
vain tajuaisin.
Jo laukesi parhain yölinnun soitto, on jo varhainen aamunkoitto.Aamu-usva hälveni taivaan sineen, päivä kuivasi -yön suudelmineen.
 Niin kaukana jossain kuljen -portteja menneen jäljessäin suljen.
Muistoja kaivan -nään syömmein vaivan.
Rannalla yksinäisyyden -nään menneen onneni laivan.
Meren syvyyden nään -on edessäni yksinäisyyden taival.
Tällä lautalla on nyt vuoroni soutaa -ja aika vain joutaa.
Lokakuu jäi optisena -harmaana.
Kaikki, harmaa kaihtimessani -väreistä parhaana.
Marraskuun vaalea harso, laskeutunut puiden varaan,
piirtäen oksat esiin, grafiikan teoksen parhaan.
Okran keltaiset ruohot, kuolemasta kertovat, aika, runot,
sanojen unhot, menetetty vihreä, menetetty elämä?
Okra, kaunis väri maisemassa, mitä kaipaisit, kaikki liikaa -tähän.
(grafiikassako värejä vähän?)
onko okraakaan? ei, aika kellastuttaa paperit.
Jos kaipuun ja ikävän maalaisin, aina väreissä okraa kaipaisin.
Marraskuun harmonia, eletyn kaunein hetki, rakastan kultaisia
heiniä,
Rakastan kuin omaisia -menneitä, vaikka tiedän, heidänkin, -kuolleen.
 Kerroin aamulla unelmistani, katsoit minua ja silmäsi nauroivat,katsoit lävitseni muttet nähnyt että sieluni itki.

 

Jollen sinua kaipaisi, en olisi minä -olisin kuin juureton puu.