Edesmennyt
Markka, tarkan markan Martta |
Ikävä
pistää kirjoittamaan -elämäni kurjaa kieltä. Kurjuus vain kestää -minä en. Onko tässä elämässä mitään mieltä? |
Ei kuulu
aamulinnun laulu -olen hiljaa -kuuntelen. |
Taas
kevään nähdä saan -elämän ihmeineen. Niin kesä tuli pian -lehdet puihin kasvoivat salaa. Ajatukseni taas lapsuuteni aikaan palaa. Asun menneen aikani varjoissa, tässä muistojen kivettämässä talossa, -kunnes kivetyn itsekkin. |
Taas
kukkii pihlajapuu ja kauniisti sireenien oksat nuo
kaareutuu. Kesätuuli hyväilee kukkien loistoa -lammen väreilevä pinta -kertoo sen toistoa, niin värähtää mullakin rinta -kun muistan mikä on ollut muistojen hinta. Muistan kesät jo menneet, tummien pilvien nousut, myrskyjen enteen. Kukkaloiston hakkasi ukkoskuuro -erhe olikin tuo onneni luulo. Mitä onnesi pelkillä muistoilla teet -silloin lammen pinnan särki kyyneleet. Ei kukkien kuvajainen enää näy -ei enää rantaan onneni käy. |
Tuuli
nyt hengittää vaahteroissa.Vihreät
elämän puut kurkottavat taivaita, -kohti valkoisia laivoja -niiden purjeita. |
Kirjoitan
ylös ajatuksiani, -sanojani, -jotta ymmärtäisin että
olen.Olen menettänyt niin paljon, olen saanut
elämältä kaiken. Olen saanut syvän surun, olen saanut surun jota en voi menettää. |
Runo
on köyhänkin lohtu, niitä synnyttää runojen kohtu.Sanan voima on
mahtava, niin kauniisti sanoja ilmaista voi, mutta kuka ne heti halpamyyntiin toi. Kauniita sanoja lausuisin, jos sanojen kauneuden vain tajuaisin. |
Jo
laukesi parhain yölinnun soitto, on jo varhainen
aamunkoitto.Aamu-usva hälveni taivaan sineen,
päivä kuivasi -yön suudelmineen. |
Niin
kaukana jossain kuljen -portteja menneen jäljessäin
suljen. Muistoja kaivan -nään syömmein vaivan. Rannalla yksinäisyyden -nään menneen onneni laivan. Meren syvyyden nään -on edessäni yksinäisyyden taival. Tällä lautalla on nyt vuoroni soutaa -ja aika vain joutaa. |
Lokakuu
jäi optisena -harmaana. Kaikki, harmaa kaihtimessani -väreistä parhaana. Marraskuun vaalea harso, laskeutunut puiden varaan, piirtäen oksat esiin, grafiikan teoksen parhaan. Okran keltaiset ruohot, kuolemasta kertovat, aika, runot, sanojen unhot, menetetty vihreä, menetetty elämä? Okra, kaunis väri maisemassa, mitä kaipaisit, kaikki liikaa -tähän. (grafiikassako värejä vähän?) onko okraakaan? ei, aika kellastuttaa paperit. Jos kaipuun ja ikävän maalaisin, aina väreissä okraa kaipaisin. Marraskuun harmonia, eletyn kaunein hetki, rakastan kultaisia heiniä, Rakastan kuin omaisia -menneitä, vaikka tiedän, heidänkin, -kuolleen. |
Kerroin
aamulla unelmistani, katsoit minua ja silmäsi nauroivat,katsoit
lävitseni muttet nähnyt että sieluni itki. Jollen sinua kaipaisi, en olisi minä -olisin kuin juureton puu. |